Vuodatettuani elämääni vuosien takaiselle ystävälleni huomasin, että kaikella tosiaan on kääntöpuolensa. Hankala, etten sanoisi vittumainen, elämäntilanteemme tuntuu ulkopuolisia välillä vallan huvittavan.

Nokian kriisi vei nelihenkisen perheemme ensin pikaevakkoon Keski-Suomeen. Siitä torakkakämpän kautta nykyiseen kaksioon. Yksivuotiaalla pikku äijällä kun on allergiat sitä mallia, että emme voi majoittua paikkaan, josta maksamme itsemme Nordealle kipeiksi.

Vaan liian lähellä on Nokia edelleen. Rota löysi sitten meidätkin, liekkö tehnyt sekin osoitteenmuutoksen. Sitä ennen kolmevuotias rinsessa oli jo sairastanut, kuin myös rätti itsekin ja isäntä potee edelleen. Tarttuipa se evakkoreissussa sitten mummaankin ja sitä myöden ties keneen. Että on se Nokia laajalle levinnyt...

Kun korvien väliä alkoi ahdistamaan, pääsimme pikku äijän kanssa ihan reissuun Taysiin. Siinä menikin sitten jouluruokailut oksennellessa, piti vuorotella syöntivuoroissa ja oksennuksen siivousvuoroissa sujuvasti. Sitä se on, yhteistyötä, tuo avioliitto.

Kun on menny koti, rahat ja terveyskin, mitä jää jäljelle? Tiukasta väännetty huumori. Äiti sanoi aina, että: "Äidit venyy". Hatunnosto kaikille nokialaisille perheenäideille.

Viihtykää -tai olkaa viihtymättä. Omaa korvienväliäni tässä puhdistan ilman sensuuria.

8.1.2008

 Pikku-ukolla on tosiaan kuumetta viikko rota-viruksesta parannuttuaan, rinsessa ei halua enää käyttää vaippoja (siis ihan ok mut pakkoko just nyt ku on muutakin tekemistä kun kytätä sen kusitaukoja yöllä...) ja himpun verran ahdistaa kun ei saa olla kotonaan omien tavaroidensa ympäröimänä. Tää paska ei lopu koskaan. Jaa, no voitin mä siinä lotossa. 4 oikein :S Että ei miljoonia...Jos tietäs kuka perkele meidän perheen on kironnu sairastaan ja oleen pa koko ajan niin kävisin löylyttämässä saunan takana.