Yöllä sain taas vaihtaa tytölle lakanoita. On se kumma, mistä sitä nestettä tuleekin niin valtavasti pihalle, vaikka juuri oli käynyt potalla...Se hyväpuoli lainahuushollissa on, että lakanat ja pyyhkeet on varastoitu tytön sängyn viereen yöpöydälle, kun ei muutakaan paikkaa niille ole. Helppo tempaista uudet ja viskata likaiset pyykkikoriin. Jätkänpätkä veteli unia tyytyväisenä, mutta samaan aikaan kasteli sekin sänkynsä ilmeisimmin vaipan mitan tultua täyteen. Tänään pestäänkin meillä sitten lakanapyykkiä oikein urakalla.

Lapsille tuli tänään hoitaja, joten äiti saa vetää lonkkaa. Lähtiessä ulos törmäsimme jälleen uuteen mummoon. Tällä oli vedettävä ostoskärry mukanaan. Varsin erikoinen laji siis punajuurimummojen ym jälkeen. Kävin jälleen kirpputorilla, mutta en törmännyt siellä keneenkään pelottavaan, vaikka kuinka kiertelin. Pikku-ukko oli sillä välin telonut poskensa jäiseen liukumäkeen. Komea poski tuli, vallan hurrrjan miehinen ryhelmä. Yritimme siihen laastaria, vaan kun löytämämme laastari peitti noin 70% kasvopinta-alasta, luovuimme ideasta.

Aurinko paistaa ja mieli on korkealla. Eikä vähiten siksi, että mies tulee tänään aiemmin töistä ja lasten viikonloppureissukassikin on pakattu valmiiksi.

Voisi lasten puhelimella kokeilla vielä yhteyksiä Jimille ja kysyä onko tuo kotona Nokialla. Jos mentäisiin vaikka ukon kera sitä yöksi tervehtimään. Ja kenties hönkimään niskaan. Kai ne pikkuhiljaa tilastotkin alkavat näyttää normaalilukemia Nokiallakin.