Mies istuu sohvalla. Kysyn miettiikö mikkeliä. Hämmentyy. Ei ymmärrä mistä tiesin. Selitä siinä sitten vaimonvaistosta. Monesti tunnen mitä mies tekee, puhuu, syö, vaikka olisi vallan toisella paikkakunnalla. Friikkiä.

Sekoa löytyy myös mun korvieni välistä. Pitäisikö lie mennä hoitoon? Nyt kyllä syytän tätä neliömäärää lainahuushollissa. Tänään pelkkä käden hanskaan tunkeminen sai itkemään. Tosin syy oli enemmän se, että se käsi ei sinne mennyt. Pikku supermanista oli hauskempaa inttää "Eitä" ja nauraa päin naamaa. Lapset eivät ole tottuneet näkemään äitiään itkemässä, joten isompi meni hämilleen. Yritti kovasti piristää:"Äiti, minä tykkään sinusta. Minä istun tähän näin odottamaan. Nätisti." Ja äitiä vaan itketti enemmän. Pakenin keittiökomeroon pyyhkimään silmiäni, soittamaan miehelle töihin että saisin koottua itseni. Mies oli ilmeisesti leikkinyt ennustajaa itse, kun oli jo matkalla kotiin.

Ratkaisin tilanteen ottamalla vaatteet myttynä mukaan ja pakkaamalla mytyn, rattaat, lapset ja itseni tuohon vekottimeen, joka menee ylös ja alas. Puin muksut vasta alakerrassa. Siellä nuorempikin tajusi, että pääsee ulos kun on saatu vaatteet ylle. Aiemmin päivällä pakkautuessamme samaan härveliin kehtasi joku hakata hissin alaovea. Ja sillä kertaa ahtautuminen sujui nopeasti! Alhaalla odotti mainoksia jakava sairaan pitkä nuori äijä. Koska en enää omista teräskärkisiä maihareita, en viitsinyt potkaista. Muutaman tarkoin suunnatun sanan lipsautin kuitenkin. Äidin oikeudella. Vittu.

Palkitsin itseni tänään räntäsateisesta pikkukakkosenpuistoreissusta kuumalla suklaakahvilla kermalla höystettynä sekä rahkapullalla. Uskaltauduin niin tekemään, sillä tungin itseni pari päivää sitten farkkuihin kokoa 28 tuumaa. Mies huolestui välittömästi tissien koosta ja laittoi ostamaan leipomosta erinäisiä herkkuja. Mukavaahan se on, jos mies on kiloista huolissaan noin päin :) Ja koskapa vakuutusyhtiö maksoi 840,40e heille tähän saakka laittamiani laskuja, ostin myös itselleni uudet bikinit. Tosin vain automarketista. En ikinä ajatellut ostavani vaatteita moisista, mutta puolustuksekseni pitää sanoa, että saa sieltä nykyään ihan ok vaatteita. Palatakseni suklaakahviin. Se ei auttanut, vaan nyt on kurkku kipeä ja ystäväni maijan mummon kutomat villasukat jalassa. Parempia sukkia en ole kuunaan omistanut, joten toivottavasti ne lukevat tämän ja parantavat alkavan taudin.

Pojan ainoa toppahaalari tippui juuri kylpyvannaan. Arvatenkin se oli täynnä vettä. Eipä sitten mennä huomenna pihalle vaan juostaan ympäri sohvapöytää. Pää alkaa täyttyä pikku hiljaa itsetuhoisista ajatuksista. Edes yksin piakkoin tyhjennetty juhlapöydän konvehtirasia ei auta.

Kannettavassa oleva nappulakin muistuttaa siitä, mitä ei saa.

Tahtoo kotiin.