En osaa kuin itkeä. Aivoissa ei tapahdu mitään järjellistä, joka auttaisi ratkaisemaan edes yhtälön 1+1.

Vielä aamulla oli vesilaitoksellakin tieto, että kriisiryhmän palaverin jälkeen aletaan tiputtaa klooria normaalitasolle ja että sen lasku vie vähintään neljä tuntia, mutta todennäköisesti puoli vuorokautta. Asiasta valaisi minua jo viime viikolla itse ympäristöterveyspäällikkökin nostattaen kuplivan riemun kotiin pääsystä.

Uusin tieto kertoo, että kotihanasta tulee 2,5mg/l kloorivettä vielä helmikuun loppuun, kun normaalitaso on 0,5mg. Eli normaalielämä pitää sisällään lasten ja oman pesuveden keittämistä ja pyykinpesuongelman ratkaisua. Osaatkos lukijani arvata, paljonko pyykkiä lapsiperheessä pestään? Jätäppä pesemättä koneellinen per päivä ja parin päivän perästä on luvassa kaaos. Tälläkin hetkellä kotoa löytyy pyykkejä kolme säkillistä, koska siellä odottavat kaikki epidemian alkupäivinä pestyt pyykit sekä sillä hetkellä pesua odottaneet pyykit.

Perusturvajohtaja antoi ystävällisen käskypyyntökomennon lähteä kotiin, koska varsinaiset käyttörajoitukset poistuvat. Niiden poistuminen ei vain valitettavasti tarkoita meidän elämämme ongelmien poistumista. Pesulaan on turha vaatteita raahata, kun pojan takia on käytettävä vain yhtä tiettyä pesuainetta ja huuhteluainetta. Ja koska tukiverkostoa meillä ei ole, on tuttavilla pesu sekä peseytyminen kohtuullisen vaikeaa.

Ihanaa, kun on koti.

Arvatkaa mille tuntuu, kun aamulla koiranpaskakaan rattaiden renkaassa ei häirinny, oltiin pääsemässä OMAAN kotiin illan tullen pitkän ajan jälkeen. Elämä hymyili, suorastaan nauroi kuin sata naantalin aurinkoa. Vaan niinpä se paskamäihä jatkuu, eli varatkaahan ystävät pikkuhiljaa meikäläiselle sitä pyöreää pehmeää koppia. Tai mieluusti valkoista puuarkkua. Alkaa nimittäin todellakin jaksaminen olla nollassa. Tai sen alapuolella. Perusturvajohtaja muisti ystävällisesti kertoa myös sen, että kukaan ei tiedä milloin vesi saadaan normaalille tasolleen. Eikä parin yrityksen jälkeen asiasta tiennyt myöskään komennon antanut ympäristö ja terveysministeriö.

Mun täytyy tosiaan rakastaa lapsiani, etten jätä kaikkia ja lähde vetään päätä täyteen, jonka jälkeen voisikin kävellä raiteille nukkumaan.