Ja niin tapahtui, että perjantaina, 11.1.2008, saimme matot lattialle. Unohtui tietysti koputtaa puuta, ja voikin käydä niin, että jo tänään joku aloittaa uudestaan oksentamaan, kuraamaan tai jopa kumpaakin yhtäaikaa. Vaipallinen lapsi ei moisen tilanteen sattuessa mene niin hämilleen kuin aikuinen, joka odottaa pääsyä varattuun vessaan.

Käsidesiä roikkuu edelleen keittiön oven pielessä sekä pullo vessassa. Nokian pöpöt kun ovat sitkeää sorttia ja tykkäävät jostain kumman syystä majailla hanoissa, valokatkaisimissa, kaukosäätimessä, puhelimessa, avaimissa ja niin edelleen. Itse olisin mieluummin vaikka satiainen. Sellainen satiainen, joka näkisi maailmaa ja saisi silti vettä niskaansa vähintää joka toinen päivä. En jaksaisi paskan hajua edes satiaisena. On tullut niin tutuksi viime kuukausina.

Joku oli ehdottanut, että Nokian putkistot pitäisi syöttää pirtua täyteen, kun valtio kerran haluaa olla avuksi. Ei pöllömpi idea, laskisin varmaan ensimmäisen päivän kaikki hanat täysillä, että pääsisi seuraavana päivänä pullottamaan ainetta tuleviin tarpeisiin. Kolmekymppiset nimittäin lähestyvät. Paikankin olen viimein löytänyt, mikäli omistajatahot saadaan ideaan suostuvaisiksi. Tällä kertaa jokainen vieras saa varata 10e sisäänpääsymaksua taskuunsa. Sisäänpääsy tiketillä saa myös mehua ja sämpylää sille erikseen varatusta tilasta. Mehua voisi sitten varsinaisen synttäritapahtuman loppupuolella alkaa terästämään tällä nokialaisella keitoksella. Sen jälkeen harkinnassa on oman approbaturin järjestäminen lempibaarejani kiertäen.

Keitoksista puheenollen. Pääsen varmaan keittelemään kahvia tulevaisuudessa ihan vieraalle! Niitä kun ei ole meidän elämässä paljoa ollut vesiepisodin vuoksi. Kaikki pelkäävät meitä kuin ruttoa ja vähintään toinen kysymys puhelimessakin koskee sairaustilannetta.

Törmäsin taas rapussa mummoon. En sentään siihen punajuurimummoon, vaan makuuhuoneen seinän takana asuvaan. Matkasimme yhtä matkaa kohti puistoa ja hän vaikutti varsin mukavalta ihmiseltä. Kehottaisinkin jokaista lukijaa miettimään, voisiko hänkin keittää kupillisen jollekin yksinäiselle, mutta varsin mukavalle vanhukselle. Me emme muuten puistoon jääneet. Satoi vettä kuin kahden esterin perseestä ja olimme hikisiä ja sateen kastelemia sulloutuessamme jälleen, ah niin ihanaan, hissiimme.

Eikä muuten tarvitse nolona miettiä, onko yöllinen metelimme häirinnyt makuuhuoneen seinän takan asuvaa mummoa -Ei nimittäin ole. Nokia on toiminut hyvänä ehkäisykeinona. Mies nukkuu olohuoneessa ja minä lasten kera pienessä makuuhuoneessa. Ja jos lapset nukahtaisivatkin ajoissa, emme ole olleet toistaiseksi yhtä aikaa terveinä, jotta olisi tullut mieleenkään vongata. Jos Tilastokeskus nyt tekisi tilastoa suomalaisten pariskuntien keskivertoyhdynnöistä, muuttaisi nokialaisten osuus koko tilaston miinukselle.

Onko siis ihme että eilenkin sai (ylä)pää olla kipeä ihan rauhassa. Erään tutkimuksen mukaan nimittäin on turha vedota päänsärkyyn seksistä kieltäytyessään, seksi nimittäin vie päänsäryn. Vesipullojen myynnin ollessa Nokialla huipussaan, kannattaisi siis myös asperiinin myyjien tehostaa markkinointiaan...