Mikähän fysiikan laki selostaisi, miksi huonoina päivinä pussilakanan sisään päätyy muu koneessa pyörivä pyykki? Ja kun yrität niitä kiireessä ravistella sieltä pois ilman, että kaikki tippuvat lattialle (joko vessan, jossa on vuotava pönttö ja omituista töhnää lattialla, korjaajaa ei ole näkynyt. tai eteisen, jossa on eilisestä imuroinnista huolimatta taas hiekkaa). Ja tietysti pussilakana itsessään on jo mytty, josta ei löydy suurta suuntakylttiä "ulos ja sisäänkäynti tästä suunnasta", vaan joudut sitä riuhtomaan kilpaa vaahtosammuttimen kokoisen miehen kanssa toivoen, että ne pyykit sittenkin pysyisivät siellä sisällä ulostippumisen sijaan.

Imuroitiin eilen uudella imurilla. Lainahuushollin entinen hajosi putkestaan, purkautui kierteeltä kuin lankakerä. Kilttinä tyttönä sitten heti ilmoittamaan vuokralordille. Ei tullut suurempaa nureroa asiasta, mutta eipä kertonut sitäkään, että kyseinen imuri oli jo kertaalleen saatu takuukorjaukseen kyseisen asian takia. Vuokralordi toi sitten eilen pikailmoituksen tulostaan annettuaan tuomaan kokonaan uuden imurin. Joka muuten toimii kuten imurin pitääkin, tämä sentään imee ne roskat sisuksiinsa edestakaisen liikuttelun sijaan. Eikä kuumene niin lämpöiseksi, että kaappiin nostamiseen tarvitsee pannulaput.

Pää on emännällä aika kovilla edelleen. Kaikki yhteydenpito vähäisiin ystäviin on siirtynyt aikaan facebook. Koska oma pää on elämäntilanteesta johtuen siis muussia, on kiva siellä ystävällisesti mätkiä taimenilla tai Clintoneilla kavereita päähän. Jos vaikka saisivat hieman makua omasta olotilastani. Välillä jakelemme hyvää karmaa toisillemme, tosin olen tainnut saada sitä toistaiseksi vähemmän, kuin mitä olen antanut. Siitäköhän elämäntilanteemme johtuukin. Löytyisiköhän sieltä ohjelma, jolla voisi pyytää lähettämänsä karmat takaisin itselleen? Muuttuisikohan palauttajien elämät helvetillisemmiksi tämän jälkeen? Olen liian kiltti edes spekuloidakseni. Pitäkööt karmansa.

Rakkaimpiin ystäviin tulee pidettyä yhteyksiä perinteisimmin tavoin. Huomenna jopa näemme kahden kera ihan facetoface facebookin sijaan. Testaan muikean kivoja automarketin bikineitäni Tampereen Kylpylässä. Jännittävää. Sekä perheen kera kylpylään meno, että uusien biksujen käyttö.

Nyt kunnon perheenäidin tavoin odottelen perhettä takaisin sisälle lumimyräkästä. Menen ja teen itselleni choko capputsiinoa kermalla ja toivon miehen tuovan pitsaa tullessaan, koska en ole kokannut. Ja avaan facebookin toivoen, että joku sittenkin on laittanut tänne suuntaan jotain positiivista...