Törmättiin kirpputorilla oikeaan mustaan. Sieltä se tuli kulman takaa ja säikytti esikoisen. Tyttö katsoi silmät suurellaan nuoren miehen menoa ja sanoi sormella osoittaen suureen ääneen koko ruuhkaisen kirpputorin mieliksi:"Äiti, kato". Hetken kuluttua vielä suurempaan ääneen vielä suuremmin silmin:"PELOTTAVA". Hmm. Ei kuitenkaan huutanut niitä yleisimpiä nimikkeitä, kun ei ole niitä tainnut vielä kuulla. Mies palasi takaisin, yritin naurahtaa ja tulkkasin englanniksi mitä tyttäremme tuumasi. Mies yritti ystävällisesti kyykistyä ja tervehtiä, kertoa ettei häntä tarvitse pelätä. Vaan mitä tekee neiti? Pyyhkii leuanalustaansa hädissää hätistäen kosketuksen jäänteet itsestään ja itkuisesti vinkuu tahtovansa pois. "Ei saa koskea!", vilkuilee vielä paniikinomaisesti olkansa yli. Reppana. Maalaistyttönen.

Tänään olimme kaikki terveitä ja pääsimme ihmisten ilmoille. Hyppäsimme bussiin ja matkasimme lasten kera pääkirjastoon Metsoon. Hankimme 3-vuotiaalle oman kirjastokortin ja lainasimme kirjoja. Matkasimme hissillä, jossa tyttö sai painaa nappeja, toiseen kerrokseen juomaan mehua ja sotkemaan sokerimunkeilla itsemme. Jälleen jännittävällä ja TILAVALLA hissillä matkaten, mutta tällä kertaa muumeja tutkimaan alakertaan. Samaisia muumeja olin käynyt katsomassa kuudennella luokalla, mutta tällä kertaa se oli paljon hauskempaa. Kunnes poika päätti juosta, kaatua ja kolauttaa päänsä pikku veneeseen. Patti tuli. Tyttö malttoi kiltisti riisua garderoopin aarteet yltään ja lähteä jännittävälle hissille :) Bussia odoteltiin tovi ensimmäisen mentyä nenän editse, kun neidin vessahätä yllätti sittenkin juuri ulko-ovella, kun oli kaikki tamineet saatu puettua ylle. Kotipysäkillä linikasta astuivat ulos tyytyväiset lapset ja itsestään ylpeä äiti. Ja loppukirin elämysmatkailuun äiti otti työntämällä pari sataa metriä kahdella lapsella lastattuja rattaita JUOSTEN kotiin. Päätettiin vieläpä tulla takaoven kautta etuoven sijaan. Pieneen on pieni tyytyväinen! Iloa ja kiljahduksia kyydistä, onnellinen työntäjä. Jaksoinpas. Kunto nousee sittenkin.

Nyt perehdymme Heinähatun ja Vilttitossun taikinaterapiaan. Ja illalla syömme varmaankin spagettia, jos elokuvaan on luottaminen.

Onnellinen eikä edes rätti :)